Minä kuulin vain oman sydämeni lyönnit

Ja sinä sateisena iltapäivänä
                                kyyneleet hukkuivat vesipisaroihin
Jätinkö oikeasti vesihanan vain auki


                                                       Tip
                                                            Tip
                                                                 Tip
Vuotaako meidän kattomme
                                                       vai putoilevatko pisarat ränneihimme vain

Ropi
       Ropi
               Ropi

                                             En tullut tänään mutta et varmaan edes huomannut
Joten toivottavasti se ei haittaa sinua

                                   Hiljaa kävelin vierelläsi ja takanasi

Tervehdit ja vastasit kysymyksiini yhdellä sanalla


                    Historiaa
                                  Historiaa
                                                Historiaa


Haluaisin olla läheisempi kanssasi
                                                          kanssanne

                 Itäkeskuksen valot valaisivat kotimatkaani eilen


     Putum
              Putum
                       Putum


         Minä kuulin vain oman sydämeni lyönnit

Kello tikittää

Miksei viikossa voi olla kahdeksaa päivää
Vuodessa kolmeatoista kuukautta
Tunteja kaksikymmentäviisi
Minuutteja kuusikymmentäyksi
Tai miksei aika voi vastata ikuisuutta

Tahtoisin nukahtaa ja unohtaa kaiken
Tahtoisin paeta luoksenne taas
Levätä ja herätä vasta Huomenna
Huomenna, Huomenna, Huomenna
Mutta aikani rientää velvollisuudet kutsuvat

Minun on mentävä elämäni oppitunnille

Tik Tik Tik
Kello tikittää

Meidän katseemme kohtasivat

Jotakin uutta ja mielenkiintoista
Viime yönä en nähnytkään unta
Sunnuntai perjantain kanssa viikon paras päivä
Ylitetään itsemme ja kokeillaan rajojamme
Seitsemäntuhatta samanhenkistä
Yksi asia yhdistää

Ne muutamat sanat
Yhtä suuri vaikutus kuin
Vaikkei samalla mittapuulla mitatakaan
Yritän toteuttaa pyyntöjä ja käskyjä
Haluaisin, mutten ehkä voi
Vaikka kuinka en yksin olisikaan

Ehkä paras puhua huomenna tai perjantaina
Tai miksei keskiviikkonakin
Ja viikonlopun jälkeen tiedän sen entistä paremmin

Ja tiedän haluavani useita asioita
Ja tiedän, että osaa en haluaisi haluta
Ja tiedän osan olevan lähes mahdottomuuksia
Ja tiedän, että suurin osa toiveistani toteutuu

Enkä jättäisi jälkeäkään, kun
En jatka valehdellen
Vaikka huomista ei olisikaan

Kevääntakaisia vuosia päivientakaisia kuukausia kannan mukanani joka paikkaan

Kävelen pitkin katuja
Kanssasi juoksen päin punaisia
Odotan seuraavaa bussia
Nauran pitkästä aikaa oikeasti
Tajuan todellisia asioita

Jokin on pysyvää tänään ja huomenna, ehkä ensi viikollakin
Viikon päästä voin juosta siihen toiseen todellisuuteen

Astun bussiin
Kerron tiettyjä asioita
Suoritan liikaa kursseja
Värjään hiukseni vaaleiksi
Kesälomalla käyn kotona

Toivon että ainakin yksi asia voisi säilyä samana kuin nyt
Ehkä toivon liikoja mutta ehkä minun rukouksiini vastataan

Ja ehkä

Huominen tulee viikon kuluttua

Ja ehkä

Ehkä pyyntöni eivät olekaan unta


Viikon päästä voi jotakin olla toisin

Ehkä.

Sinä et vieläkään lähtenyt.

Luulin sinua pilveksi kun sait oloni sateiseksi
Luulin sinua ilmansaasteeksi kun meinasit tukehduttaa minut
Luulin sinua meteoriitiksi kun peitit kaiken valon ympäriltäni
Luulin sinua ystäväkseni kun niin usein olet ollut läsnä


Tosiasiassa minä olin rantakaislikon sammakko
Ja sinä olit minulle Saharan kuumin aurinko keskellä päivää

Palataan asiaan ensi viikolla

Ja toden totta lupasit yrittää ja yritit

 

 

Toden totta lupasit yrittää ja yritit

 

 

Totta lupasit yrittää ja yritit

 

Lupasit yrittää ja yritit

 

Yrittää ja yritit

 

 

 

Ja yritit

 

Yritit











Onnistuitko?

Sekaisin

Sinä päivänä kun aurinko laski puiden taa
Sinä päivänä kun sinä kävit nukkumaan
Aamuna jolloin et halunnut herätä
Päivänä kun juoksit kouluta bussipysäkille
Iltana ku edes ajattelit niitä juttuja
Kun et olisi halunnut palata kotiin sinne missä asut
Yönä jolloin nukahdit kolmelta
Sinä hetkenä kun virheiden kautta pakenit itseltäsi
Kun sinä jaksoit oikeasti yrittää

Kuulit sen kauniin sanan, kiitos
Silloin et ollut merkityksetön
Mutta joku aina sanoo vastaan heikko todellisuudentaju
Ja jotakin menee taas pieleen

Kuulit sen kauniin sanan, merkityksetön

Silloin et ollut pieleen

Mutta joku sanoo aina kiitos

Ja jotakin menee taas vastaan

Kuulit sen kauniin sanan, pieleen

Silloin et ollut vastaan

Mutta joku sanoo aina merkityksetön

Ja jotakin menee taas kiitos

Sekaisin

Lupaathan, etten ole hullu

Kuule kuinka huudan sinua
Kutsun nimellä, ikävöin ja kaipaan
Älä jätä minua yksin tunnille
Älä itke itseäsi iltaisin uneen vuokseni

Katsoessani taivaalle kuiskasin sanattoman rukoukseni
Anna huomisen tulla, vaikka siihen on vielä reilu kaksi viikkoa aikaa
Pyysin, jokaisella solullani rukoilin
Sinisen sohvan nurkassa minä olen turvassa
Sinä tiedät kuka tietää
Sen kaiken minkä ääneen lausuminen on vaikeaa

Ole tukeni niin pitkään kuin on tarve
Ja vielä sen jälkeenkin
Sinä tiedät jokaisen virheeni
Olet lähes ainoa joka on auttanut

Piirsin lempipaikakseni sen tietyn paikan
Sinisellä sohvalla oli pinkkejä tyynyjä
Lupasin taas onnistua tällä kertaa
Lumet ovat jo sulaneet
Näen kauas muurien läpi (metalliesineen terävät reunat)

Yksin en jaksa taistella
Hukun kyyneliini
En riisu kenkiä vaikka pitäisi
Kerron aivan kaiken
Et anna vajota pohjaan
Olen hetken aikaa onnellinen

Ja aamulla heräsin omiin, räkäisiin kyyneleihini

Ja se kaikki on paksua lasia

Kaupungin valoja
Väärin kirjoitettuja sanoja
Turhia kyyneleitä
Keskeneräisiä pakomatkoja
Lausumattomia sanoja
Puolikkaita ajatuksia
Lukion kesäkursseja

Sillä haluaisin voida uskoa huomiseen
"Okei, mä juon ton mehun"
Ja teen läksyni huolella

Siiven iskuja
Huomisia tarinoita
Harmittomia lautapelejä
Ajan juoksukilpailuja
Puolikkaita nauruja
Uusia kirjoja
Katumuksen sanoja
Vilpittömiä kiitoksia

Ja lopulta olin perillä kotona
"Mä lupaan yrittää, mutten lupaa onnistua"
Ja lopulta kirkas aamuaurinko herätti minut

Älä anna toisten sanojen satuttaa

Ja niin särkyi palasiksi ihminen
Tuhansiksi sirpaleiksi
Murtuneet siivet yrittivät räpiköidä ilmaa
Ei saa kyynelten seasta happea
On taivas jo pimenevä
Mutta ehkä pikaliimalla korjataan
Se kaikki minkä elämä on särkenyt

Tarkoituksia ilman oikeita sanoja

Syvä huokaus ja kaksi kuppia kahvia
Otan jääkaapista kiinalaista ruokaa
Hymyilen vastaantulijoille lempeästi

Laulan täysillä viimeiseen hengenvetooni  
                                                                                               asti uusi huokaus
Istun kylmällä kivilattialla itsekseni
Juoksen Himalajan huipuilla
                                                                                            meren pohjassa
Istun kalliolla kuuntelemassa
Itken sisäisiä kyyneleitä jotka sinä näet
"Mikä sulla on?"
                                                                                                   en voi vastata rehellisesti
Vapisen sohvalla syön ruisleipää
Rikkoutuneet peilit ympärilläni kertovat tarinaani huomisesta

Katsoessani
               peiliin en tajua olevani olemassa
Astun sisälle huoneeseen riisun takkini
En pysty hengittämään
                                                                                 murinaa jossakin sisälläni
Kävelen Itäkeskuksesta
                                                                                                   kotiini en ole kotona
Uusi aamu maaliskuun alussa
                                            minä palaan ajassa taaksepäin
Kirjoitan virheitäni muistiin ja näytän ne sinulle
Toistan virheeni
                                                                                                mustahopea esine
Hetken olen poissa poistaen sen syvän hiljaisuuden
Juoksuaskelia pimeällä käytävällä
                                                  liian aikaisin lentokentällä
Koriste vasemmassa kädessäni
Istut vierelleni
                                   Uusi kuppi kahvia
                            Ja lopulta minä kerron kaiken

Sinä Naurat

Ulos päin sinä naurat
Et koskaan lakkaa hymyilemästä
Kikatat keppostelleen lapsen tavoin
Sinun naurusi kuin pieniä kulkusia tuulessa
Näen kulkusten värittömän kilinän
Kun sinä näyttelet onnellista

Ulos päin sinä naurat
Vaikka sisältä päin olet rikki
Hekotat onnellisen vauvan tavoin
Kannat myrskyäsi niin syvällä sisälläsi
Kuulen sinisten huultesi liikkeen
Kun sinä naurat virheellesi

Ulos päin sinä naurat
Naurat Niagaran putoukset silmiisi
Hihität väsyneen nuoren tavoin
Ulos päin sinä kerrot onnellista tarinaa
Tunnen hiljaisen hytkyntäsi
Kun sinä hullun lailla hörötät

Virheitä

Olet tehnyt virheitä
Korjaamattomia, suuria
Anteeksiantamattomia
Miksi teit niin?

Se oli väärin, pelkkä virhe vain
Olet ehkä pahoillasi
Tiedät että muitakin sattui

Mutta pahinta tässä on se
Että kadutuksesta ja häpeästä huolimatta
Tahtoisit vain toistaa virheesi

Lupasit yrittää paremmin
Mutta miksi se menee aina näin
Vaikka tekisitkin parhaasi?

Et voi enää korjata itse itseäsi
Murrut, hajoat palasiksi
Ja ehkä joku toinen voi estää sen

Palapelejä

Minä tein tänään palapelin
Ihan itse yhdistelin palasia toisiinsa
Kysymättä apua sinulta

Samalla kuitenkin huomasin kaipaavani sinua
Sitä iloista naurua, yhteenkuuluvuuden tunnetta
Turhautumisen kyynelten jälkeisiä onnellisia hymyjä

Kootessani tarinaani yhteen kasaan
Tervehdin sinua varovasti
Jätin sinulle muutamia mysteereitä
(auta minua kokoamaan kuvani jos tahdot)

Toinen ei halua ja toinen haluaa
Mistä tietää kuka haluaa
Lumisade on hiljentynyt (sinä et enää itke)

Kokosin monta tarinaa yhteen
Sotkin palat, sekoitin pakkaa (anteeksi)
Mutta mikään ei ole mahdotonta

Ja samalla tajusin kaipaavani
Niitä hetkiä olohuoneesi lattialla
Kun kaikki osat olivat tallella

Voitko aloittaa alusta
(haluatko korjata yhteisen menneisyytemme)
Ajasta ennen syksyä
Kun kaikki osat olivat vielä tallella

Sillä pakkanen puree vähemmän
Kun ollaan yhdessä
Ja silti murrettuina maailmalla

Sinulla on kaikki kotona

Nyt on tammikuu
Vesisade kasvoilla on puhdistavaa
Avaa oven lukosta ja tervehtii tyhjää taloa
Tyhjyys vastaa tuhannen ihmisen kuorolaulannalla
Tiedän, miksi inhoat kevään juhlaa

Aallot murtuvat rantaan
Ei tahdo ruokaa, juomaa, ei edes sateenvarjoa
Pimeässä hän itse oman telttansa pystyttää
Taivasalla, lähellä kaupungin keskustaa
Näen, kuinka kyyhkyset laskeutuvat olkapäällesi

Helmet kehyksien päällä
Kuluneet, tietävät tuhat tarinaa enemmän
Omistaa hän paljon, kultaakin arvokkaampaa
Mutta liian harvoin saa sitä käyttää
Tunnen sinut, et aio luovuttaa ihan vielä

Pian on lunta ja kevät
Valoisampaa, ei enää tarvitse taskulamppua
Kohtaa keskiviikon, perjantain, viikonloppu vihdoin
On taas korjannut itse virheensä
Itke vain jos itkettää

Aika on liikkuva käsite
Digitaalikello on kohta kaksi keskellä aamupäivää
Laittaa oven lukkoon, lähtee pois kotoa
Saapuu kotiin, kaikki ovat kotona
Kaikki ovat kotonasi, vaikka sinun kotitalosi on tyhjä

Jälkikäteen

Valoja taivaalla
Kadut täynnä ihmisiä
Kävelee yöllä kirkkaalla taivaalla
Onnensa kukkuloilla
Punaista, keltaista, sinistä, vihreää, hopeaakin
Ruskeanharmaa pilvi laskeutuu

Hetkiä onnellisia
Toivottavasti kaikki muistavat
Älkää unohtako, pyytää hiljaa itseltänsä
Ei ole yksin enää ikinä
Ystäviä kaikkialla, rakentaa ystävyyttä yli rajojen
Elämä kääntyy hetkessä

Pohdintaa hiljaista
Oliko se sittenkään ystävyyttä?
Ei vähempää, ei varmasti enempää
Hymyillen itkee
Kunhan sinä olet kunnossa, hänen vastuullansa
Ei ole enää se ylimääräinen

Myöhemmin, hän ajattelee
Jälki käteen, sitä aina miettii

On onnellinen, maailma on hänellekin avoin

Vapaa

Hetken kaikki oli hiljaista
Hetken koko maailma oli poissa
Kaikkialta valot sammuivat
Mutta yksi lamppu jäi palamaan

Se ei sammunut
Vaikka virta katkaistiin
Valollaan valaisi vain muutaman metrin
Ja kaikki muu oli pimeyttä

Loistaa tuo lamppu yhä
Se mieltäsi valaisee
Eteenpäin kannustaa
Ei hylkää ehkä koskaan

Elät valon voimasta
Et ehkä kestä uutta pimeää
Olet liian heikko sille
Tarvitset enemmän ja enemmän valoa

Se mitä pimeys sinulta vei
Musta kehä siitä elää yhä (himmeämpänä)
Ja se mitä valolta sait
Se pitää sinut elämässä kiinni (vahvempana)

Pidä kiinni siitä mitä maailma antaa
Jaa siitä muillekkin
Päästä irti siitä mitä maailma ottaa
Ja voit olla vihdoin vapaa

Anteeksi

Juokse
Pakene henkesi edestä
Älä vahingossakaan katso taaksesi
Unohda ihan kokonaan
Älä anna ikinä uutta tilaisuutta
Pysy kaukana minusta

Pakene
Vielä kun voit, älä jää taistelemaan
Älä missään nimessä pysähdy ajattelemaan
Sano mitä mieleen ensin tulee
Unohda kaikki se mitä meillä oli
Se mitä kestimme toistemme tähden

Sillä minähän olen vain paha mörkö
Tahdoinhan minä vain pahaa sinulle
Enkä minä voi ikinä olla pahoillani
Enhän minä ikinä ollut todellinen ystäväsi
Minä olen se paha mörkö
Minusta johtuu kaikki paha
Olen kaikn pahan alku ja loppu

Unohda minut vaikka heti
(Ihan sama jos ei kiinnosta)
Mutta minä oikeasti toivoin
Että voisit unohtaa

Minä olen paha mörkö
En minä sitä tarkoittanut
Tässäkö kaikki se mitä meille jäi käteen?

Olen pahoillani
Anteeksi

Kun sataa lunta

Sataa lunta
On jo joulukuukin
Ulkona kaikki on niin kaunista
Kävelee hän jäällä
Varovasti, ettet särje mitään
Taakka raskas alkaa jo painaa

Saapuu perille
Avaa oven, astuu sisään
Taakkaansa mukana yhä kantaen
Pääsee sisälle hetkeksi
Tulethan varmasti huomenna?
Jättää taakan määränpäähänsä

Kävelee kotiin
Ei pelkää minkään särkyvän
Ei pelkää särkyvänsä itse
Särkyvä taakka on annettu parempiin käsiin
Olet voittanut tehtävän
Ja lunta sataa yhä

Kaikki on kaunista
Kun sataa lunta

Ja raskas taakka on saatettu parempiin käsiin
Eikä sinun tarvitse enää kantaa raskasta taakkaa yksin

Ei nyt eikä ehkä eikä ehkä enää ikinä

Paperienkeleitä

Lumienkeleitä
Sinä puhalsit lumihiutaleita lattialle
(Vaikka eihän vielä ole talvi)
Ikkunassa, pöydällä

Piirsin paperille enkelin
Se kertoo tarinaa
Katseellansa ohjaa
Näen kuvasi heijastuvan siihen
Vaikket näytä enää samalta

Siivillä voi lentää
Ei voi pysähtyä eikä jarruttaa
Pakko vain jatkaa matkaa
Neljä kaksi kolme
Vuorokausi kuluu

Syttyy kynttilä
Sen liekki on heikko
Se valollaan vapauttaa sinutkin kahleistasi
Köydet katkeaa

Paperienkeleitä
Sinä puhalsit niitä kaikkialle
Pöydille seinille ikkunoihin (jopa kännykkääni)
Tuomaan valoa
Keskelle tyhjää pimeää

Liekit palavat loppuun
Kyyhky muuttuu valoksi
Pilveksi muuttuu
Ja lopulta olet vapaa