Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 31. tammikuuta 2014

Palapelejä

Minä tein tänään palapelin
Ihan itse yhdistelin palasia toisiinsa
Kysymättä apua sinulta

Samalla kuitenkin huomasin kaipaavani sinua
Sitä iloista naurua, yhteenkuuluvuuden tunnetta
Turhautumisen kyynelten jälkeisiä onnellisia hymyjä

Kootessani tarinaani yhteen kasaan
Tervehdin sinua varovasti
Jätin sinulle muutamia mysteereitä
(auta minua kokoamaan kuvani jos tahdot)

Toinen ei halua ja toinen haluaa
Mistä tietää kuka haluaa
Lumisade on hiljentynyt (sinä et enää itke)

Kokosin monta tarinaa yhteen
Sotkin palat, sekoitin pakkaa (anteeksi)
Mutta mikään ei ole mahdotonta

Ja samalla tajusin kaipaavani
Niitä hetkiä olohuoneesi lattialla
Kun kaikki osat olivat tallella

Voitko aloittaa alusta
(haluatko korjata yhteisen menneisyytemme)
Ajasta ennen syksyä
Kun kaikki osat olivat vielä tallella

Sillä pakkanen puree vähemmän
Kun ollaan yhdessä
Ja silti murrettuina maailmalla

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Sinulla on kaikki kotona

Nyt on tammikuu
Vesisade kasvoilla on puhdistavaa
Avaa oven lukosta ja tervehtii tyhjää taloa
Tyhjyys vastaa tuhannen ihmisen kuorolaulannalla
Tiedän, miksi inhoat kevään juhlaa

Aallot murtuvat rantaan
Ei tahdo ruokaa, juomaa, ei edes sateenvarjoa
Pimeässä hän itse oman telttansa pystyttää
Taivasalla, lähellä kaupungin keskustaa
Näen, kuinka kyyhkyset laskeutuvat olkapäällesi

Helmet kehyksien päällä
Kuluneet, tietävät tuhat tarinaa enemmän
Omistaa hän paljon, kultaakin arvokkaampaa
Mutta liian harvoin saa sitä käyttää
Tunnen sinut, et aio luovuttaa ihan vielä

Pian on lunta ja kevät
Valoisampaa, ei enää tarvitse taskulamppua
Kohtaa keskiviikon, perjantain, viikonloppu vihdoin
On taas korjannut itse virheensä
Itke vain jos itkettää

Aika on liikkuva käsite
Digitaalikello on kohta kaksi keskellä aamupäivää
Laittaa oven lukkoon, lähtee pois kotoa
Saapuu kotiin, kaikki ovat kotona
Kaikki ovat kotonasi, vaikka sinun kotitalosi on tyhjä

torstai 2. tammikuuta 2014

Jälkikäteen

Valoja taivaalla
Kadut täynnä ihmisiä
Kävelee yöllä kirkkaalla taivaalla
Onnensa kukkuloilla
Punaista, keltaista, sinistä, vihreää, hopeaakin
Ruskeanharmaa pilvi laskeutuu

Hetkiä onnellisia
Toivottavasti kaikki muistavat
Älkää unohtako, pyytää hiljaa itseltänsä
Ei ole yksin enää ikinä
Ystäviä kaikkialla, rakentaa ystävyyttä yli rajojen
Elämä kääntyy hetkessä

Pohdintaa hiljaista
Oliko se sittenkään ystävyyttä?
Ei vähempää, ei varmasti enempää
Hymyillen itkee
Kunhan sinä olet kunnossa, hänen vastuullansa
Ei ole enää se ylimääräinen

Myöhemmin, hän ajattelee
Jälki käteen, sitä aina miettii

On onnellinen, maailma on hänellekin avoin