Ulkona sataa
Astut ulos ilman varjoa
Et ole sokeria
Et varsinkaan suolaa
Vaikka tunnet silti murtuvasi
Laukkusi on liian täynnä
Näet mustaa
Vaikka on jo uusi aamu
Se sama kehä on taas täällä
(aamu vaihtui päiväksi)
Siitä ei pääsekään pois
Ei ainakaan tällä tavoin
Yksin vapaaehtoisena
Istut nurkkaasi niin suojaisaan
Missä on kaverisi
(se jonka melkein tunsit)
Hän lähti jo pois
Tulee ilta ja tulee yö
Huomenna on uusi päivä
Tai niin sinä ainakin toivoit
(ehkä sitten ylihuomenna)
Astut ulos ja lukitset oven
Ja ulkona sataa yhä
Sivun näyttöjä yhteensä
lauantai 26. lokakuuta 2013
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
Todellisuutta
Sateenkaaren väret maalautuvat paperille
Vihreää, oranssia, violetttia, ruskeaa
Sokeat silmät eivät näe värejä
Punaista, keltaista, sinistä
Vain häivähdyksiä valossa
Mustaa, valkoista
Maailma ympärillä
Harmaata
Melodia kaunis kantautuu äärettömiin
Nuotteja, säveliä, rytmiä musiikin
Kuurot korvat eivät kuule melodiaa
Puhetta, sanoja, kuiskauksia
Vain viittomia sormien
Melua, melskettä
Maailma ympärillä
Äänetöntä
Vaikka näkisitkin kaikki maailman värit
Tuntisit jokaisen sävyn erikseen
Vaikka kaikki maailman silmät saisitkin
Erottaisit sudet, vuohet ja lampaat toisistansa
Et siltikään näkisi
Mitä ympärilläsi tapahtuu
Vaikka kuulisitkin kaikki maailman melodiat
Tuntisit jokaisen äänen erikseen
Vaikka kaikki maailman korvat saisitkin
Erottaisit kutsun, puheen ja kuiskauksen
Et siltikään kuulisi
Mitä ympärilläsi tapahtuu
Sillä maailma, jossa elämme
Se on sekä kuuro että sokea
Vihreää, oranssia, violetttia, ruskeaa
Sokeat silmät eivät näe värejä
Punaista, keltaista, sinistä
Vain häivähdyksiä valossa
Mustaa, valkoista
Maailma ympärillä
Harmaata
Melodia kaunis kantautuu äärettömiin
Nuotteja, säveliä, rytmiä musiikin
Kuurot korvat eivät kuule melodiaa
Puhetta, sanoja, kuiskauksia
Vain viittomia sormien
Melua, melskettä
Maailma ympärillä
Äänetöntä
Vaikka näkisitkin kaikki maailman värit
Tuntisit jokaisen sävyn erikseen
Vaikka kaikki maailman silmät saisitkin
Erottaisit sudet, vuohet ja lampaat toisistansa
Et siltikään näkisi
Mitä ympärilläsi tapahtuu
Vaikka kuulisitkin kaikki maailman melodiat
Tuntisit jokaisen äänen erikseen
Vaikka kaikki maailman korvat saisitkin
Erottaisit kutsun, puheen ja kuiskauksen
Et siltikään kuulisi
Mitä ympärilläsi tapahtuu
Sillä maailma, jossa elämme
Se on sekä kuuro että sokea
tiistai 22. lokakuuta 2013
Kun juoksee tarpeeksi itään, huomaa tulleensa länteen Kun juoksee tarpeeksi pohjoiseen, huomaa tulleensa etelään Kun juoksee tarpeeksi kauas pois, huomaa tulleensa takaisin Sade ropisee vasten kattoja rauhoittaen sinun mielesi Pieneen hetkeen mahtuu paljon asioita Voi jos huomennakin sataisi Silloin kukaan ei ehkä huomaisi Yksinäisiä kyyneleitäsi Tuskaasi äänetöntä Keskellä koulun pihamaata Sateeseen on niin helppo hukuttaa murheet Kun kukaan ei edes näe
Suolaa
Voisinko palauttaa tämän vanhan haavan
Se ei ole enää aikoihin vuotanut
Ikävä kyllä meillä ei ole palautusoikeutta
Voimme tosin avata haavan
(Voimme avata sen vuotamaan uudelleen)
Lisätäänkö suolaa
Ei, en halunnut haavaa taas auki (halusin siitä eroon)
Suolan jälkeen varmasti kirvelee
Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen
Se ei ole enää aikoihin vuotanut
Ikävä kyllä meillä ei ole palautusoikeutta
Voimme tosin avata haavan
(Voimme avata sen vuotamaan uudelleen)
Lisätäänkö suolaa
Ei, en halunnut haavaa taas auki (halusin siitä eroon)
Suolan jälkeen varmasti kirvelee
Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen
Lokakuu
Lunta sataa vaikka on vasta lokakuu
Kävelen kotiin mietteissäni
Pahaa aavistamatta
Avaan oven vaikka se olisikin lukossa
Istun sohvalle väsyneenä
Ja kuuntelen hiljaa kun kerrotaan
Että olet poissa ikuisesti
"Hän on tänä iltana kuollut", ikuisesti poissa
Ei enää ikinä niitä hetkiä, oliko kaikki aivan turhaa?
Kaikki ne ajatukset, toiveet
Rukouksenikin
Turhaako se kaikki oli?
Toiveet ne turhat
"Ei enää kipua, ei enää surua"
Kultaa mielesi muistoillasi
(Eiväthän ne katoa, eiväthän?)
Sinä et enää herännyt
Ei nähty järkeä pitää laitteita päällä
Hiljaisuus oli rikkoutumaton
Vaikka kuoleman piipitys kuului taustalla
Ja niin
Niin sinä lähdit
Jättäen jälkeesi surua ja tuskaa (hiljaisuutta)
Taistelu on jo käyty
Mutta kukaan ei ole vielä voittanut
Lähdit paikkaan parempaan
Kohtaammehan vielä?
Lunta sataa tiiviimmin
Puhtaampaa, valkoisempaa lunta
Harmaita pilviä taivaalla
Ja uusi, valkoisempi pilvi
Kävelen kotiin mietteissäni
Pahaa aavistamatta
Avaan oven vaikka se olisikin lukossa
Istun sohvalle väsyneenä
Ja kuuntelen hiljaa kun kerrotaan
Että olet poissa ikuisesti
"Hän on tänä iltana kuollut", ikuisesti poissa
Ei enää ikinä niitä hetkiä, oliko kaikki aivan turhaa?
Kaikki ne ajatukset, toiveet
Rukouksenikin
Turhaako se kaikki oli?
Toiveet ne turhat
"Ei enää kipua, ei enää surua"
Kultaa mielesi muistoillasi
(Eiväthän ne katoa, eiväthän?)
Sinä et enää herännyt
Ei nähty järkeä pitää laitteita päällä
Hiljaisuus oli rikkoutumaton
Vaikka kuoleman piipitys kuului taustalla
Ja niin
Niin sinä lähdit
Jättäen jälkeesi surua ja tuskaa (hiljaisuutta)
Taistelu on jo käyty
Mutta kukaan ei ole vielä voittanut
Lähdit paikkaan parempaan
Kohtaammehan vielä?
Lunta sataa tiiviimmin
Puhtaampaa, valkoisempaa lunta
Harmaita pilviä taivaalla
Ja uusi, valkoisempi pilvi
sunnuntai 6. lokakuuta 2013
Vaikka se siltä tuntuukin
Avaat ikkunan ja katsot pimeään
Ei näy rajoja, vain heikkoa valoa ikkunasta
Taas se sama painajainen
Taas se sama musta kehä ympäröi sinut
Ihan niinkuin ennenkin
Et tiedä, jaksatko yksin
Katsot taivaalle ja huokaiset syvään
Et kuule muiden ihmisten kaukaisia ääniä
Taas se sama kylmyys
Taas se sama musta kehä ympäröi sinut
Ihan niinkuin ennenkin
Tiedät, ettet ole yksin
Et enää tiedä mitä sanoa tai tehdä
Et enää jaksa tätä samaa rataa kauaa
Voisiko edes ulkovalon laittaa päälle?
Voisiko seuraava aamu jo valjeta?
Kauhulla seuraavaa aamua odotat
Turhaan sinä sitä mietit
Taas se sama musta kehä ympäröi sinut
Älä anna sille valtaa
Et ole yksin vaikka siltä se tuntuukin
Et ole ollut yksin
Et ole nyt yksin
Et ole huomenna yksin
Vaikka se siltä tuntuukin
Ei näy rajoja, vain heikkoa valoa ikkunasta
Taas se sama painajainen
Taas se sama musta kehä ympäröi sinut
Ihan niinkuin ennenkin
Et tiedä, jaksatko yksin
Katsot taivaalle ja huokaiset syvään
Et kuule muiden ihmisten kaukaisia ääniä
Taas se sama kylmyys
Taas se sama musta kehä ympäröi sinut
Ihan niinkuin ennenkin
Tiedät, ettet ole yksin
Et enää tiedä mitä sanoa tai tehdä
Et enää jaksa tätä samaa rataa kauaa
Voisiko edes ulkovalon laittaa päälle?
Voisiko seuraava aamu jo valjeta?
Kauhulla seuraavaa aamua odotat
Turhaan sinä sitä mietit
Taas se sama musta kehä ympäröi sinut
Älä anna sille valtaa
Et ole yksin vaikka siltä se tuntuukin
Et ole ollut yksin
Et ole nyt yksin
Et ole huomenna yksin
Vaikka se siltä tuntuukin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)