Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 26. lokakuuta 2013

Syksyn kierre

Ulkona sataa
Astut ulos ilman varjoa
Et ole sokeria
Et varsinkaan suolaa
Vaikka tunnet silti murtuvasi
Laukkusi on liian täynnä

Näet mustaa
Vaikka on jo uusi aamu
Se sama kehä on taas täällä
(aamu vaihtui päiväksi)
Siitä ei pääsekään pois
Ei ainakaan tällä tavoin

Yksin vapaaehtoisena
Istut nurkkaasi niin suojaisaan
Missä on kaverisi
(se jonka melkein tunsit)
Hän lähti jo pois

Tulee ilta ja tulee yö
Huomenna on uusi päivä
Tai niin sinä ainakin toivoit
(ehkä sitten ylihuomenna)
Astut ulos ja lukitset oven
Ja ulkona sataa yhä

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Todellisuutta

Sateenkaaren väret maalautuvat paperille
Vihreää, oranssia, violetttia, ruskeaa
Sokeat silmät eivät näe värejä
Punaista, keltaista, sinistä
Vain häivähdyksiä valossa
Mustaa, valkoista
Maailma ympärillä
Harmaata

Melodia kaunis kantautuu äärettömiin
Nuotteja, säveliä, rytmiä musiikin
Kuurot korvat eivät kuule melodiaa
Puhetta, sanoja, kuiskauksia
Vain viittomia sormien
Melua, melskettä
Maailma ympärillä
Äänetöntä

Vaikka näkisitkin kaikki maailman värit
Tuntisit jokaisen sävyn erikseen
Vaikka kaikki maailman silmät saisitkin
Erottaisit sudet, vuohet ja lampaat toisistansa
Et siltikään näkisi
Mitä ympärilläsi tapahtuu

Vaikka kuulisitkin kaikki maailman melodiat
Tuntisit jokaisen äänen erikseen
Vaikka kaikki maailman korvat saisitkin
Erottaisit kutsun, puheen ja kuiskauksen
Et siltikään kuulisi
Mitä ympärilläsi tapahtuu

Sillä maailma, jossa elämme
Se on sekä kuuro että sokea


tiistai 22. lokakuuta 2013

Kun juoksee tarpeeksi itään, huomaa tulleensa länteen             Kun juoksee tarpeeksi pohjoiseen, huomaa tulleensa etelään               Kun juoksee tarpeeksi kauas pois, huomaa tulleensa takaisin                     Sade ropisee vasten kattoja rauhoittaen sinun mielesi             Pieneen hetkeen mahtuu paljon asioita                                                  Voi jos huomennakin sataisi   Silloin kukaan ei ehkä huomaisi                   Yksinäisiä kyyneleitäsi                      Tuskaasi äänetöntä                              Keskellä koulun pihamaata              Sateeseen on niin helppo hukuttaa murheet                                                Kun kukaan ei edes näe    

Suolaa

Voisinko palauttaa tämän vanhan haavan
Se ei ole enää aikoihin vuotanut
Ikävä kyllä meillä ei ole palautusoikeutta
Voimme tosin avata haavan
(Voimme avata sen vuotamaan uudelleen)
Lisätäänkö suolaa
Ei, en halunnut haavaa taas auki (halusin siitä eroon)
Suolan jälkeen varmasti kirvelee
Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen

Lokakuu

Lunta sataa vaikka on vasta lokakuu
Kävelen kotiin mietteissäni
Pahaa aavistamatta

Avaan oven vaikka se olisikin lukossa
Istun sohvalle väsyneenä
Ja kuuntelen hiljaa kun kerrotaan
Että olet poissa ikuisesti

"Hän on tänä iltana kuollut", ikuisesti poissa
Ei enää ikinä niitä hetkiä, oliko kaikki aivan turhaa?
Kaikki ne ajatukset, toiveet
Rukouksenikin
Turhaako se kaikki oli?

Toiveet ne turhat
"Ei enää kipua, ei enää surua"
Kultaa mielesi muistoillasi
(Eiväthän ne katoa, eiväthän?)

Sinä et enää herännyt
Ei nähty järkeä pitää laitteita päällä
Hiljaisuus oli rikkoutumaton
Vaikka kuoleman piipitys kuului taustalla

Ja niin
Niin sinä lähdit
Jättäen jälkeesi surua ja tuskaa (hiljaisuutta)
Taistelu on jo käyty
Mutta kukaan ei ole vielä voittanut
Lähdit paikkaan parempaan
Kohtaammehan vielä?

Lunta sataa tiiviimmin
Puhtaampaa, valkoisempaa lunta
Harmaita pilviä taivaalla
Ja uusi, valkoisempi pilvi

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Vaikka se siltä tuntuukin

Avaat ikkunan ja katsot pimeään
Ei näy rajoja, vain heikkoa valoa ikkunasta
Taas se sama painajainen
Taas se sama musta kehä ympäröi sinut
Ihan niinkuin ennenkin
Et tiedä, jaksatko yksin

Katsot taivaalle ja huokaiset syvään
Et kuule muiden ihmisten kaukaisia ääniä
Taas se sama kylmyys
Taas se sama musta kehä ympäröi sinut
Ihan niinkuin ennenkin
Tiedät, ettet ole yksin

Et enää tiedä mitä sanoa tai tehdä
Et enää jaksa tätä samaa rataa kauaa
Voisiko edes ulkovalon laittaa päälle?
Voisiko seuraava aamu jo valjeta?

Kauhulla seuraavaa aamua odotat
Turhaan sinä sitä mietit
Taas se sama musta kehä ympäröi sinut
Älä anna sille valtaa

Et ole yksin vaikka siltä se tuntuukin
Et ole ollut yksin
Et ole nyt yksin
Et ole huomenna yksin
Vaikka se siltä tuntuukin