Älä anna toisten sanojen satuttaa

Ja niin särkyi palasiksi ihminen
Tuhansiksi sirpaleiksi
Murtuneet siivet yrittivät räpiköidä ilmaa
Ei saa kyynelten seasta happea
On taivas jo pimenevä
Mutta ehkä pikaliimalla korjataan
Se kaikki minkä elämä on särkenyt

Tarkoituksia ilman oikeita sanoja

Syvä huokaus ja kaksi kuppia kahvia
Otan jääkaapista kiinalaista ruokaa
Hymyilen vastaantulijoille lempeästi

Laulan täysillä viimeiseen hengenvetooni  
                                                                                               asti uusi huokaus
Istun kylmällä kivilattialla itsekseni
Juoksen Himalajan huipuilla
                                                                                            meren pohjassa
Istun kalliolla kuuntelemassa
Itken sisäisiä kyyneleitä jotka sinä näet
"Mikä sulla on?"
                                                                                                   en voi vastata rehellisesti
Vapisen sohvalla syön ruisleipää
Rikkoutuneet peilit ympärilläni kertovat tarinaani huomisesta

Katsoessani
               peiliin en tajua olevani olemassa
Astun sisälle huoneeseen riisun takkini
En pysty hengittämään
                                                                                 murinaa jossakin sisälläni
Kävelen Itäkeskuksesta
                                                                                                   kotiini en ole kotona
Uusi aamu maaliskuun alussa
                                            minä palaan ajassa taaksepäin
Kirjoitan virheitäni muistiin ja näytän ne sinulle
Toistan virheeni
                                                                                                mustahopea esine
Hetken olen poissa poistaen sen syvän hiljaisuuden
Juoksuaskelia pimeällä käytävällä
                                                  liian aikaisin lentokentällä
Koriste vasemmassa kädessäni
Istut vierelleni
                                   Uusi kuppi kahvia
                            Ja lopulta minä kerron kaiken