Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 12. lokakuuta 2015

Luovuttaja (ei otsikkoa kuten ei elämälläkään ole)

Minä
Näen jokaisen ihmisen sieluun
kaukaisia katseita taivaanrannassa
Sinä olet niissä ikuinen
Tunnistan jokaisen peilin sinun kuvastasi
siitä, jossa minä kerron sinulle tuhansia totuuksia
Eikö ympäristö ikinä muutu
Juha asuu tuolla yhä
Matka olohuoneesta keittiön roskakorille oli liian pitkä
ja minä luovutin leikin kesken
sinun sanasi kaikuvat pääni sisäisessä tyhjiössä
Eletään tässä ja nyt
Jossakin tapahtui virhe
Yritä myöhemmin uudelleen
ja minä luovutin leikin kesken
Aika juoksee liian nopeaa vauhtia
Viikot vaihtuvat vuosiin ja me siinä mukana
Minä elän ikuista sunnuntaita
Luovuttaja

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Meidän maatessamme puoli kolmelta yöllä asvaltilla

     Taivas kaartuu päidemme päälle tänä iltana
     Puhelin soittaa Haloo Helsinkiä ja jotain muutakin
     eikä tällä universumilla tunnu olevan enää rajoja
     Juoksemme nauraen ympäröivään äänettömään yöhön

Tupakan haju tunkeutuu savukkeestasi keuhkoihini
Ympärillämme oli vain hiljaisia taloja ja yön sinistä väriä
meidän maatessamme puoli kolmelta yöllä asvaltilla
keskustellen sinusta, suhteista, elämästä ja kuolemasta

     En ole moneen viikkoon nukkunut öitäni kotona
     En ole moneen viikkoon istunut tälle tuolille kirjoittamaan lauluja
     Jalkavaihtuu jarrulta kaasulle ja mittarissa on jo tuhat ja sata
     Sillä enää kaksi viikkoa ja neljä päivää eikä mikään ole esteenä

maanantai 6. heinäkuuta 2015

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Odotan vielä

Auringon paistaessa makaan puolikuolleena sängyllä
Kiskon naamaani jotain appelsiinia ja liivatteen makuisia karkkeja
Ylös on vaikea päästä kun on nähnyt liian täydellistä unta
Pellot, talot ja metsät vilisevät ohi auton ikkunassa
Kahvi maistuu kitkerältä ilman maitoa
Pitäisi pestä pyykkiä ja pakata matkalle tulevia vaatteita
Muistelen viime kevättä ja alkukesää enkä saa aikaiseksi mitään
Ikkunasta tulee aurongonvaloa, en viitsi sysyttää lamppua
Voisin mennä ulos mutta täytyy kirjoittaa tekstejä
Minä ajattelen paljon asioita ja kirjoitin niistä sinulle
Toivottavasti lukisit viestini mahdollisimman pian

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

joku toinen eli kehossani syrjäyttäen minut

Missä minä olen?


Missä ovat ne unelmat
joiden tavoittelu oli elämän ainoa tehtävä

kaikki ne toiveet
joiden vuoksi olin valmis uhraamaan koko elämäni


Mihin on se kaikki hävinnyt?


Vuosien saatossa on elämä muuttunut

Elämää on tullut ja mennyt
niin kuin kuuluukin

vain kaksi ajatusta ovat unelmiani


On aika pyyhkiä synkät pilvet pois auringon edestä


Aika on tullut jättää taakse ne pimeät vuodet
jolloin aurinko oli ainoa unelma


On aika lähteä


jättää taakse se kaikki silloinen elämä
jota en olisi edes halunnut elää

aina välillä
joku toinen eli kehossani syrjäyttäen minut

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Saattaisin joskus rakastua




                     
Mitä tapahtuisi kolmesta voimasta suurimmalle
Jos todettaisiin, ettei se ilmaannu vain keväisin
Puhaltaisivatko samat tuulet 
ja lankeaisivatko samat sateet
jos väittäisin, että se ei katso aikaa tai paikkaa

Ja jos lähtisin etsimään rakkautta
voisin olla varma, ettei se tule vastaan
Mutta jos lähtisin vain elämään
Niin saattaisin joskus rakastua

Zen (rakkauden eksistentiaalinen mahdollisuus)

Savunhajuisena
Tällä kertaa sanan eri merkityksessä
Minä ajattelen samaa kuin sinä
Minä ajattelen samoin kuin sinä
Arvomaailmojen osuessa yksi yhteen

Sen huoneen Feng Shui oli tasapainossa
Tai sitten jotakin muuta
Kevät on rakkauden ja parisuhteen aikaa
luonto puhkeaa kukkaan ja yksilöt pariutuvat


Siinä hämärtyvässä illassa
makuupussien ja patjojen hallitussa kaaoksessa
Huoneessa oli kymmenkunta ihmistä
Todistajia todistamassa rakkauden eksistentiaalista mahdollisuutta
Sitä, jonka merkityksen vain sinä ja minä tunnemme

"Sillä sinä ja minä 
Niin elävinä
Pystymme kuulemaan
Jos kuussa alkaa tuulemaan...*"








/*lainaus Haloo Helsingin! kappaleesta Kuussa tuulee"/

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Eivät ole

Ulkona on sumuista
Minä katselen sitä sumua
Hiirenkorvilla olevia koivuja, sateesta kastunutta maata
Opettelen laskemaan ohi meneviä keltaisia autoja
Vielä en pääse sisälle heidän maailmaansa
Huomenna on maanantai
Sen jälkeen on tiistai keskiviikko torstai perjantai lauantai sunnuntai

maanantai tiistai keskiviikko torstai perjantai lauantai sunnuntai
maanantai tiistai keskiviikko torstai perjantai lauantai sunnuntai

ovatko kaikki päivät samanlaisia
Harmaita, kopioita toisistaan?

 

torstai 16. huhtikuuta 2015

minä en koskaan keksinyt sitä itse

jos rakastat
jos mikään ei riitä
jos menet pois
jos vielä jään 

kukaan ei tiedä vastausta
tähän päättyy paljon hyvää paljon kaunista

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Voitamme tämän pelin

Savuisessa ilmassa oli yllättävän helppoa hengittää
minun keuhkoni olivat täynnä sytyttämääsi savua

                         Yläpuolellamme otava valaisi matkaamme takaisin
                         minun silmäni olivat kai kiinni suudellessamme

Meidän biisimme soidessa tapahtuu se mitä en itsestäni uskonut
"Elämä, on, minussa on elämä..."

                          Keittiön lattialla oli niin helpon vaikeaa sanoa suoraan jotakin
                          muutaman promillen humalassa edes sanat eivät satu

Me voitimme tämän pelin
"Hei me voitettiin!"

                          Aamuyöllä tämä kaikki naurattaa aivan jumalattomasti
                          minä heräsin ilman tyynyä kipeillä naarmuilla ja mustelmilla


"Miksi se naurattaa
ehkä se on hauskaa..."

torstai 12. maaliskuuta 2015

Kuka keksi kiireet

Pöydällä puukko ja mattoveitsi
Paljon roskaa ja keskeneräisiä töitä
Joukossa on myös tärkeitä papereita
Valokuvia, nimikirjoituksia, keikkalippuja
Lattialla lojuu edellisviikkojen pyykkiä
Tyhjiä lääkepurkkeja joista sadan yön unet tulivat
Koulukirjoja, tyhjiä pulloja, turhaa roskaa

"Mikset sä tee tolle jotain?"
"Ei mul oo aikaa"
"No mihin sun aika sit oikein menee?"

Niihin valvottuihin öihin
Joita vietän jonkun toisen elämässä
 Pöydällä puukko ja mattoveitsi
Kovin tekisi mieli, mutta jätän kaiken paikalleen

Tänä yönä ei nukuta
Kuka helvetti keksi kiireet?

lauantai 7. maaliskuuta 2015

olen oppinut

Tällä viikolla olen opinut paljon uutta
Syitä maailmansotiin ja omaan historiaani
Erilaisia tyylejä ja sävyjä teksteissä
Ihmiskunnan pelisääntöjä
Olen oppinut itsestäni
Enää en vihaa takaapäin halaamista
Eivätkä sinun sanasi voi enää satuttaa

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Ethän ole edes lähtenyt vielä

Minä vanhenen sillä aikaa kun odotan sinua takaisin matkoiltasiVaikka me asummekin samassa kaupungissa 
jonka valot eivät öisin valaise tietäni 
silloin, kun olen eksyneenä tulevaisuuteeni
Eikä mikään ole pysyvää

Ethän sinä ole vielä edes lähtenyt

tiistai 17. helmikuuta 2015

Paljon kiitoksia

Niin paljon jäi lauluja laulamatta
Onnesta ja rakkaudesta
Asioita joita vain teille voi kertoa
Onnellisuudesta ja isoista asioista
Paljon kiitoksia



Merellä tuulee tänään ja syntyy aaltoja
"Elämä kulkee sellasina aaltoina"
Tiedän, että niitä on hyviä ja huonoja
Tänään rantaan lyövät onnellisuuden aallot:
Saanko laittaa sinulle viestiä?

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Täydellisiä päiviä

Halki Lahden yön me puhumme kaikesta
Mahtavaa aikaa edessä, takana ja nyt
Tänään ei ole muuta kuin aikaa ja elämää
Toiveita ei saisi sanoa ääneen, mutta toivon että onni jatkuu
Tänään on täydellinen päivä
Ja näitä kiitos lisää
Täydellisiä päiviä

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Meillä on vain tämä hetki

Suunnittelen niin paljon asioita
Kuinka matkustamme vieraisiin paikkoihin
Mitä sanoisin sinulle seuraavan kerran tavatessamme
Miltä näyttäisin prinsessapäivänäni
Kuinka astuisin laivaan
Odotan että hetket valuvat ohitseni ennen niitä päviä
Sillä elämä alkaa sieltä
Vaikka tämä hetki on kaikki mitä nyt on

tiistai 27. tammikuuta 2015

Varo (ettei käy huonosti)

Älä koskaan sano koskaan
Vaikka sinulla olisi siihen valtaa
Sillä mikään ei ole lopullista

Ja ole varovainen siinä, mitä toivot
Sillä pienimmätkin toiveesi kuullaan
Ja kaikki saattaa pian olla totta

tiistai 13. tammikuuta 2015

Muurien murtuessa

Nyt minä tiedän kuka olen ja mitä tahdon ehkä se on hyvä elämä ja tosirakkaus ehkä se on vain kokeilunhalua pohdin että onko tämä todellista elämää vai näenkö vain unta muistelen viime viikonloppua sinä teit sen missä en laittanut vastaankaan minä pohdin paljon asioita tänään kello on kohta yksitoista pitäisi kai mennä mutten halua hyvästellä sinua vielä nähdään ensi kuussa ja lupaan kertoa kaiken tärkeän enkä varmaan edes tiedä mistä alottaisin minulla on liikaa tekemistä ja sata rautaa tulessa ensi kuussa enemmän mutta siloin onkin vielä aikaa silloin ei tarvitse mennä minnekään heräsin ennen jerätystä unesta joka tuli valkoisesta purkista taas kerran avauduin sinulle keskellä yötä paljonko sinulla oli promilleja mittarissa televisiosta tulee elämänohjeita ja hienoja ihmisiä mutta mainoksia minä jaksan yhtä paljon kuin valheellista paskaa mutta onneksi rehellisyys maan perii ja lopulta kaikki on taas hyvin ja jos sinä rakastat niin näytä se minulle ja lopulta kerron sinulle rakastavani myös sinua ja loputkin muurit murtuvat

sillä niin se vain menisi
lopulta kaikki on taas hyvin
loputkin muurit murtuvat

Neljäkymmentäviisi (voisin olla avoimempi)

Liian paljon jäi asioita kertomatta
Yritin pitää päiväkirjaa nuoteilla
Sanani ovat täynnä kirrjoitusviheitä
Piirsin kuvasi paperille ja olet siinä niin läsnä
Useita rautoja tulessa tammikuussa
Ja helmikuussa toivottavasti katseemme kohtaavat
En tiedä osaanko laskea oikein päiviä siihen
Neljäkymmentäviisi ja joitakin tunteja
Jos mahdollista

lauantai 3. tammikuuta 2015

Lumi peittää tuskan alleen

Vihdoin sataa lunta
Se peittää alleen valheellisia iltasatuja
Joita sinulla oli tapana kertoa joka ilta ennen nukkumaanmenoa


Ennen lunta maa oli ruskeaa
Sitä kuumaa, jota jokainen meistä tuottaa
Sinun maasi ruskeaa lensi syysmyrskyssä niskaani


Puukota minua rintaan
Lyö kasvoni verille ja hukuta minut vesisaaviin
Sillä se sattuisi vähemmän kuin se, mitä lumi peittää alleen