Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Historian lehtien havinaa

Miten sen sinulle kertoisin
                     Ilman että ymmärrät väärin

Laulan sinulle tuhansia lauluja
                      Jostakin toisesta ihmisestä

Luulet etten jaksa välittää
                      Itken perääsi joka ilta

Ympärillämme paljon ihmisiä
                      Vain muutamat tietävät totuuden

Et kerro minulle kaikkea
                       Tiedän enemmän kuin arvaatkaan

Haluaisin kertoa tästä kaikesta sinulle
                        Sillä historia toistaa itseään

Leikilläni vain

Mitä jos vain katoaisin
Häipyisin näkymättömiin
Lentäisin tuhkana tuuleen
Mitä jos en enää palaisi
Jäisikö kukaan kaipaamaan?
Huomaisiko edes kukaan?

Ja nyt sinä pelkäät, että minä lähden
Ja nyt sinä pyydät minua jäämän
Ja nyt sinä kysyt miksi

Älä pelkää, ystäväni
Noustaan huomiseen aamuun täältä

Enhän minä voisi minnekään mennä
Puhun vain
Lämpimikseni

Koska enhän minä koskaan vakavissani
Leikilläni vain

Sydämessäni

Katsoin tänään viestejäni
Ja viimeinkin tajusin mitä sanoit
Silloin aikoinaan

Valovuosien päässä meistä

Molemmat yhtä monta päivää nuorempina
Pyöräilin teidän ovellenne
Kukaan ei avannut

Olemme vielä yhtä tiiviisti ystäviä
Olemme molemmat vielä viisaampia

Aika kuluu ja muuttaa meitä
Olet yhä yksi tärkeimmistäni
Ruskeine hiuksinesi

Minulla on yhä se video
Ja tärkeimmät kuvat sydämessäni

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Silloin kerron sinulle kaiken.

Katson taas kerran kuvaasi
Luen kirjoittamiasi tekstejä
Kuuntelen sanojesi kaikua radiossa

Olen nähnyt sinut
Tiedän sinusta paljon
Mutten läheskään kaikkea

En tiedä, näitkö minua
Mutta kohtaamme vielä
Pidän siitä huolen

Ja silloin kun kohtaamme
Haluan kertoa sinulle asioita
Aivan kaiken

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Haluan puhua sinulle.

Vastaleikatun nurmikon tuoksu
Vihreä teekuppi kädessäni
Mehujäätä rantatuolilla hyvän kirjan kera
Kirkuvat lokit vastarannalla
Iltapäivällä aurinko paistaa lämpimästi
kasvoilleni









"Mä tajuta sain, että hetki on kaunis
Mä tajuta sain, että nyt tai en koskaan tän hetken mä tahdon tallentaa*"





Minä muistan ne sanat huhtikuulta
Toukokuulta
Ne sanat jotka sinä sanoit
Katsoen minuun

Ja niitä ohjeita haluan voida noudattaa

Ja kertoa siitä sinulle



/*lainaus Haloo Helsingin! kappaleesta "Hetki On Kaunis"/

torstai 26. kesäkuuta 2014

Siniset rannat

Tuntemattomat hiekkarannat
Kivien päällä nauravat lokit
Pilvetön taivas
Viileä tulenvire

Hän kahlaa rannalla jonkun toisen kanssa
Punaisessa uimapuvussaan
Meri tuoksuu ihanan suolaiselta
Hypätessäni laiturilta sen toisen kanssa

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Rannalla



Kävelen kohti horisonttia vaikka pitäisi olla muualla
Tai ei ainakaan täällä

Punaiset korkokengät uppoavat pehmeään rantahiekkaan
hänen kävellessä pitkin Thaimaan rantaa
Kääntyen ympäri katsoakseen taaksensa

Mihin olen mekkoni repinyt, ehkä aallokon sineen
Aurinko lämmittää 

Punaiset korkokengät jatkavat matkaansa kohti
sitä jotain, mitä hän elämältään joskus halusi
Valo kohtaa hänen kasvonsa ylhäältä

Aurinko nousee punaisena, kun kohtaan nuo kengät
Sanon sanoja joita joita joku toinen ei ymmärtäisi
Tiedät, mistä puhun

Repeämät korjataan ja vuotavat haavat laastarodaan
Ehkä minäkin jonain päivänä olen vapaa

Ehkä jonakin päivänä
Minäkin kävelen punaisilla korkokengillä

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Minä

 
Kirjoitan kirjeitä sinulle itsestäni vuosien päähän
Itseäni varten
Elämästä ja kuolemasta
Astu sisälle mieleeni
Selvitä salaisuuteni
Mutta puhun vain siitä, mikä on oleellista minulle tai sinulle







" Tajusin, että elämä mun ainut herra on,
Jos sillä ei oo sanottavaa, mä olen sanaton...*"








/*lainaus Haloo Helsingin! kappaleesta "Avautumisraita"

Tein oikean ratkaisun

Tänään

Yksin

Ilman häntä

Tänään ei ole meitä
On vain sinä ja minä
Kumpikin omilla teillämme
Ja ehkä sen kuuluikin mennä niin


 " Tänään ajatukset siihen vein,
Tänään tiedän, että oikein silloin tein...
*"






/*lainaus Haloo Helsingin! kappaleesta Syvälle Silmiin"/

Sataa.

Pidän sateesta
Ropinasta vasten kattoja
Pisaroista kasvoillani
Ilmassa leijailevista tuoksuista
Raikkauden tunteesta

Sateella ei haluta olla ulkona
En pidä
Yksinäisyydestä

torstai 19. kesäkuuta 2014

6.6.2013

Se, mitä sinä et olisi uskonut.
Se, mitä sinä olisit halunnut.
Se, mitä toivoit.
Se, mitä sydämelläsi rukoilit.

Tuuli vilvoittaa, muttei jäädytä.
Aurinko lämmittää, muttei käristä
Vesi vie janon, muttei paranna
Lintu laulaa, muttei puhu

Muistatko vielä pääsykokeesi Torkkeliin?
Entä vapun ennen sitä, maanantain
ruokailut, tai sen torstain? Muistatko
vielä ysiluokan kevätjuhlasi, ne kaikki
retut hyppykuvat? Entäs ensimmäisen
leirisi isosena Honkalinnassa? Etkai
ole unohtanut omaa ripariasi, kai
on oppi jäänyt päähäsi? Minä en
ainakaan ole unohtanut, en edes
pikkujouluja tai sitä yhtä tammi-
kuun viikonloppua.

Moni asia on varmaan muuttunut,
kun luet tätä, mutta tärkein on
varmaan pysynyt samana.

Ensi vuoden isoskesää odottaen

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Loppuun asti

Mitä jos oranssit linnut lentävätkin päin ilmapalloja
Mitä jos kirjeet eivät kulje, jos posti on mennyt lakkoon
                         Jos arvostusta ei olekaan olemassa, on vaan tyhjiä sanoja
                         Ja maailman typerimpiä peitetarinoita, valheita
Ei saa kertoa kuinka ajatukset virtaavat kivimuurien läpi
Vankiloihin, lukkojen taa talteen
                          Avataan portit vasta vuoden kuluttua
                          Ehkä aika on muutanut meitä siihen mennessä johonkin suuntaan
Silloin voit muistaa, kuinka-
Ja vaikka muistan liian hyvin, haluan avata muurit


Ja oranssit linnut kasvoivat suuriksi ja mursivat portit
Minä kerron kaiken ja elän taas
Ja arvostan

Ja arvostan
                  Ja arvostan
                                    Ja arvostan
                                                       Ja arvostan
 Ja. Arvostan.

 Loppuun asti.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

En pyytänyt sinua elämääni enkä kavnnut sinua siihen

Yrität taas palata luokseni
Ei, et saa tulla enää
En kutsunut sinua
Lukitsen ikkunani ja oveni sinulta
                                                           paha
"Harmi että olen aineeton 
Ja tulen seinäsi läpi"

Niinhän sinä luulet
Liian useasti luulet voittavasi
Tulen sokeaksi sinulle
Immuuniksi suurelle tahdonvoimallesi
                                                             sairaus
Voimasi minua koetteli
En taivu tahtoosi enää
Yrität polttaa minut loppuun,       
                                                              piru
Ei, tänään en ole sinun
Se on meiltä jo ohi
Olen oikeaa materiaalia
Käsin kosketeltavaa, olen
                                                              ihminen




Huomenna ja tänään voin sanoa vivani hyvin

Ilman sinua

Dum spiro, spero

Tiedän mistä puhun
Ja tiedän kuinka vaikeaa alkuun on yhtäkkiä
yrittää sosialisoitua
kun on tottunut olemaan ihan yksin
Ja kuinka vaikeaa on
sanoa ääneen niitä asioita
jotka tekee olosta huonon
Puhun syvällä kokemuksen rintaäänellä

Mutta sillä samalla kokemuksen rintaäänellä
Voin myös sanoa sen
että kannattaa vain itse tarttua härkää sarvista

Kaikki asiat eivät tietenkään korjaannu yhdessä yössä
Vaikeusien kautta voittoon

"voimia ja rohkeutta sulle! <3 saa tulla puhumaan mullekin, jos sen hyödylliseksi koet! :)"








Ja minä tiedän, että joku kuitenkin lukee tämän
Ja joku kysyy, kenelle minä puhun
Ja minä vastaan:
"Sinulle."

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Kuulun maailmalle

Viralliset päällä marssin kaltaisteni joukossa
Rummun pärinää, tunnen ylpeyttä itsestäni
Varma itsestänsä hiukset palmikolla

Kun velvollisuus kutsuu, ei voi arkailla
Ole valmis, kun sitä eniten tarvitaan
Aina valmiina, aina käytettävissä

Minä tunnen vastuuni ja velvollisuuteni
Ja kun velvollisuus kutsuu, on mentävä
Ja omat asiat on työnnettävä mielestä pois

Tee se nyt, noudata kahdeksaa ohjetta
Tunne arvomaailmasi, toinen on se tärkein
Pidä huolta kaverista
Älä jätä yksin

Minä tiedän paikkani maailmassa
Kekuauturaolraet, kannan oppejasi mukana aina
Maailma on tehty meitä varten
Ja lopulta voin sanoa, että minä kuulun maailmalle

torstai 5. kesäkuuta 2014

Sinä kerrot mitä tehdä

Joskus tuntuu siltä
Että olisin laiva ilman kapteenia
Tai koira ilman isäntää
Orja ilman palveltavaa

Joskus herään siihen
Että olen jumissa keskellä merta
aavikolla

En ehkä voikaanC aina toimia yksin
"Ei kukaan pärjää yksin täällä..."

Sunnuntaina viisaat miehet tulevat televisioon
Puhumaan Sinusta
Ja siitä mitä teet minulle
Ja toisille

Ja heitä pidettiin sekopäinä
Vaikka totuus olisi ollut toisenlainen

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Näkyyköhän täältä Vartsikaan?

Pieni kesäsade kastelee meidät kevyesti
Hämärtyvässä illassa istumme keinussa

Viileässä tuulenvireessä

Ei mitään kiirettä, ei ole kiirettä mihinkään
Ympäriltä kuuluu lasten iloista kiljuntaa
Muistojen virta ja lapsuuden sadut

Virtaavat ohitsemme

Tunnen lentäväni viimeinkin vapaana kaikesta
Suljen silmäni ja painat pääsi olkapäälleni
 

Sinä olet kaunis nyt ja tässä hetkessä
Viimeinkin meillä on aikaa itsellemme ja toisillemme

Laskeva aurinko värjää Helsingin katot punaisella
"Näkyyköhän täältä Vartsikaan, mun kotiini?"

Hetki on vertailemattomissa
"Ole hetki niin kuin huomista ei olisikaan..." 



Ja seuraavana aamuna heräsin täynnä mustelmia ja kolhuja
"Vaikka tuhannesti kaadut, ei sua voi haavoittaa..."