Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Lupaathan, etten ole hullu

Kuule kuinka huudan sinua
Kutsun nimellä, ikävöin ja kaipaan
Älä jätä minua yksin tunnille
Älä itke itseäsi iltaisin uneen vuokseni

Katsoessani taivaalle kuiskasin sanattoman rukoukseni
Anna huomisen tulla, vaikka siihen on vielä reilu kaksi viikkoa aikaa
Pyysin, jokaisella solullani rukoilin
Sinisen sohvan nurkassa minä olen turvassa
Sinä tiedät kuka tietää
Sen kaiken minkä ääneen lausuminen on vaikeaa

Ole tukeni niin pitkään kuin on tarve
Ja vielä sen jälkeenkin
Sinä tiedät jokaisen virheeni
Olet lähes ainoa joka on auttanut

Piirsin lempipaikakseni sen tietyn paikan
Sinisellä sohvalla oli pinkkejä tyynyjä
Lupasin taas onnistua tällä kertaa
Lumet ovat jo sulaneet
Näen kauas muurien läpi (metalliesineen terävät reunat)

Yksin en jaksa taistella
Hukun kyyneliini
En riisu kenkiä vaikka pitäisi
Kerron aivan kaiken
Et anna vajota pohjaan
Olen hetken aikaa onnellinen

Ja aamulla heräsin omiin, räkäisiin kyyneleihini

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti