Rakas ystäväni

Ai että mitäkö sinulle kuuluu? No kyllähän minä sen tavallaan jo tiedänkin, kysymisen ilost vain kysyn. Kyllä minä sen tiedän, että sinulla menee oikeasti päin puuta. Tietenkin minä sen tiesin, nyt pelkään aiheuttavani vain lisää kyyneliä poskillesi. En minä pahalla, en vain tiedä enää mitä tehdä. "Kyllä tämä tästä" sen olet jo useasti kuullut, mikset vain voi uskoa? Elämä hymyilee sinullekin vielä joskus. Monet kyyneleet turhat, monet muistot arpia tuoneet. Ei tarvitse unohtaa, muttei tarvitse muistaa. Ei tarvitse myöskään muistella. Tämä ei ole oikein, vaikka joku kuulisikin. Niin, kyllä joku kuulee myös pyyntösi hiljaisen, siitä voin olla varma. Mutta mitä tehdä, kun ei tiedä mitä tehdä? Siinäpä meille vasta ongelma. Mutta tulevaisuutta ei tarvitse vielä miettiä. Carpe diem, elä hetkessä. Se jolla oli ennen niin paljon onnea, täytyy sen uida nyt paskassa. Se joka ui nyt paskassa, on myöhemmin onnellinen. Jokainen on oman elämänsä tähti ja jokaisen tulee seurata sydäntään. Mutta kenenkään ei pitäisi joutua näin kärsimään, ja teen kaiken voitavani sinun eteesi. Mutta en vain vielä tiedä miten tehdä yhtään mitään. Mutta kyllä se vastaus tulee, ennemmin tai myöhemmin. Moni asia ei ole minullekaan vielä täysin selvä, mutta kaikkea minunkaan ei välttämättä edes kuulu tietää. Mutta kyllä tämä tästä, usko pois.