Muistojen juna

Juna kiitää ohitse
Muistojen juna loputon
Kullakin pysäkillä on omat muistonsa
Kaikilla oma tarinansa
Mutta miksi kaikki on niin totta

Istun junassa
En uskalla hypätä pois
Ei, en halua elää tässä muistossa
Matkaan siis seuraavalle
Mutta miksi mikään ei katoa

Katse ikkunassa
Aika kiitää ohitseni
Muistosi elää minun muistoissa
Olet poissa lopullisesti
Mutta miksi mikään ei enää elä

Kuiskaus yössä
Sinun äänesi niin olematon
Juna tuuttaa äänellä muistosi
Uusi pysäkki lähestyy jo
Mutta miksi kuulen huutoa

Juna pysähtyy
Kuuluu vain jarun ääni
Tällä pysäkillä ei ole omaa muistoa
Nousen pois junasta
Mutta miksi kaikki on sinistä

Suljen silmäni
Hymy karkaa huulilleni
Haluan tälle pysäkille muiston
Lähden täältä pian pois
Mutta miksi näen vain eteenpäin

Askeleet pimeässä
Juoksuvauhti vain kiihtyy
Minulla on jo tilaa uusille muistoille
Nyt jatkan vain eteenpäin
Mutta miksi se oli niin hankalaa