Kävelen
kohti horisonttia vaikka pitäisi olla muualla
Tai ei ainakaan täällä
Punaiset korkokengät
uppoavat pehmeään rantahiekkaan
hänen
kävellessä pitkin Thaimaan rantaa
Kääntyen ympäri katsoakseen taaksensa
Mihin olen mekkoni repinyt, ehkä aallokon sineen
Aurinko lämmittää
Punaiset korkokengät jatkavat matkaansa kohti
sitä jotain, mitä hän elämältään joskus halusi
Valo kohtaa hänen kasvonsa ylhäältä
Aurinko nousee punaisena, kun kohtaan nuo kengät
Sanon sanoja joita joita joku toinen ei ymmärtäisi
Tiedät, mistä puhun
Repeämät korjataan ja vuotavat haavat laastarodaan
Ehkä minäkin jonain päivänä olen vapaa
Ehkä jonakin päivänä
Minäkin kävelen punaisilla korkokengillä
Äkkiseltään tää kolahti näistä eniten. Viimeinen säkeistö jotenkin kruunaa kaiken, upeeta. Ylipäätään kirjoitat hienosti, selailen lisää kunhan ehdin :)
VastaaPoistaKiitos! Kävin tsekkaamassa sunkin blogis, hyvin säkin kirjotat! :)
Poista