Pieni kesäsade kastelee meidät kevyesti
Hämärtyvässä illassa istumme keinussa
Viileässä tuulenvireessä
Ei mitään kiirettä, ei ole kiirettä mihinkään
Ympäriltä kuuluu lasten iloista kiljuntaa
Muistojen virta ja lapsuuden sadut
Virtaavat ohitsemme
Tunnen lentäväni viimeinkin vapaana kaikesta
Suljen silmäni ja painat pääsi olkapäälleni
Sinä olet kaunis nyt ja tässä hetkessä
Viimeinkin meillä on aikaa itsellemme ja toisillemme
Laskeva aurinko värjää Helsingin katot punaisella
"Näkyyköhän täältä Vartsikaan, mun kotiini?"
Hetki on vertailemattomissa
"Ole hetki niin kuin huomista ei olisikaan..."
Ja seuraavana aamuna heräsin täynnä mustelmia ja kolhuja
"Vaikka tuhannesti kaadut, ei sua voi haavoittaa..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti