Lokakuu

Lunta sataa vaikka on vasta lokakuu
Kävelen kotiin mietteissäni
Pahaa aavistamatta

Avaan oven vaikka se olisikin lukossa
Istun sohvalle väsyneenä
Ja kuuntelen hiljaa kun kerrotaan
Että olet poissa ikuisesti

"Hän on tänä iltana kuollut", ikuisesti poissa
Ei enää ikinä niitä hetkiä, oliko kaikki aivan turhaa?
Kaikki ne ajatukset, toiveet
Rukouksenikin
Turhaako se kaikki oli?

Toiveet ne turhat
"Ei enää kipua, ei enää surua"
Kultaa mielesi muistoillasi
(Eiväthän ne katoa, eiväthän?)

Sinä et enää herännyt
Ei nähty järkeä pitää laitteita päällä
Hiljaisuus oli rikkoutumaton
Vaikka kuoleman piipitys kuului taustalla

Ja niin
Niin sinä lähdit
Jättäen jälkeesi surua ja tuskaa (hiljaisuutta)
Taistelu on jo käyty
Mutta kukaan ei ole vielä voittanut
Lähdit paikkaan parempaan
Kohtaammehan vielä?

Lunta sataa tiiviimmin
Puhtaampaa, valkoisempaa lunta
Harmaita pilviä taivaalla
Ja uusi, valkoisempi pilvi