Ääripäiden vaihtelua (Silloin et tiennyt)

Muistatko vielä sen päivän
Sateisen kahdeksannen luokan
Silmilläsi aurinkolasit
Päälläsi poikien huppari
Sen päivän kun aurinkokin paistoi vielä
Silloin et tiennyt

Muistatko vielä sen hetken
Sen onnettoman iltapäivän kaukaisen
Sohvalla olohuoneessa
Ympärillä vain kyyneleitä
Sen uuden portin sinä tahtomattasi avasit
Silloin et tiennyt

Muistatko vielä sen vuoden
Piinallisen ja tuskaisimman pitkiin aikoihin
Yksin bussin penkillä
Missä oli se mitä olisit tarvinnut
Et itse elämääsi määrännyt päiviäsi täyttänyt
Silloin et tiennyt

Muistatko vielä sen uuden alun
Sen mikä joskus oli ehkä jopa tullakseen
Ystäviä ja onnen hetkiä
Aitoja ensimmäistä kertaa
Toivoit hetkien niiden kestävän ehkä ikuisesti
Silloin et tiennyt

Muistatko vielä sen iltapäivän
Liu'uit mäkeä alas ystävien kävellessä
Hymyä ja naurua
Aitoja olivat tunteita
Tiesit sen olevan aitoa ja kaiken sen kestävät
Silloin et tiennyt

Muistatko vielä ne riidat
Tappelut kaukaiset ja niin pelottavat
Turhia oli sanoja
Et niitä voinutkaan käsittää
Alkoi vaihe uusi aikojen kaikkien kirjoissa
Silloin et tiennyt

Muistatko vielä ne onnen hetket
Iltapäivät jolloin tajusit asioiden todellisen laidan
Ne kyyneleet
Kun sinä ne vuodatit
Luulit silloin pääseväsi ehkä eteenpäin omin voimin
Silloin et tiennyt

Silloin et tiennyt
Mitä huominen tuo mukanaan
Silloin et tiennyt
Mikä tänne luokses jäädä saa
Silloin et tiennyt
Mitä on elää juuri sinun elämääsi
Silloin et tiennyt
Mikä olisi tilanteesi nyt tänään
Silloin et tiennyt
Mikä sinua jonakin päivänä odottaa
Etkä sitä nytkään arvaa

Miksi se kaikki meni näin
Ehkä sillekkin oli jokin oma tarkoituksensa.

Niin, ehkä.