Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Haluaisin kevään olevan ikuinen

Vihreä lapio lensi pienen pojan kädestä
Kaaressa maahan
Poika juoksi pois hyläten lapion
Kuului hiljaista itkua

Juoksit pihalle auttamaan
Ja siinä minä makasin
Rikkinäisenä maljana lapion paikalla
Liimasimme lasinsiruja yhteen

Joku potkaisi maljan uudelleen palasiksi
Sinun poistuttuasi paikalta
Poika ei ikinä palannut lapion luokse
Yksin ulkona on kylmempää

Ennen en ole ollut näin rikkinäinen
Joku toinen ei olisi kuullut räsähdyksiä
Hetki hetkeltä tiedän paremmin etten ole yksin
Ja että olen turvassa

Ja ehkä huomenna
Ja ehkä viikon päästäkin
Herään jostain muualta
Ehjänä maljana

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti