Vihreä lapio lensi pienen pojan kädestä
Kaaressa maahan
Poika juoksi pois hyläten lapion
Kuului hiljaista itkua
Juoksit pihalle auttamaan
Ja siinä minä makasin
Rikkinäisenä maljana lapion paikalla
Liimasimme lasinsiruja yhteen
Joku potkaisi maljan uudelleen palasiksi
Sinun poistuttuasi paikalta
Poika ei ikinä palannut lapion luokse
Yksin ulkona on kylmempää
Ennen en ole ollut näin rikkinäinen
Joku toinen ei olisi kuullut räsähdyksiä
Hetki hetkeltä tiedän paremmin etten ole yksin
Ja että olen turvassa
Ja ehkä huomenna
Ja ehkä viikon päästäkin
Herään jostain muualta
Ehjänä maljana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti