Saattaisin joskus rakastua

                     

Mitä tapahtuisi kolmesta voimasta suurimmalle
Jos todettaisiin, ettei se ilmaannu vain keväisin
Puhaltaisivatko samat tuulet 
ja lankeaisivatko samat sateet
jos väittäisin, että se ei katso aikaa tai paikkaa

Ja jos lähtisin etsimään rakkautta
voisin olla varma, ettei se tule vastaan
Mutta jos lähtisin vain elämään
Niin saattaisin joskus rakastua

Zen (rakkauden eksistentiaalinen mahdollisuus)

Savunhajuisena
Tällä kertaa sanan eri merkityksessä
Minä ajattelen samaa kuin sinä
Minä ajattelen samoin kuin sinä
Arvomaailmojen osuessa yksi yhteen

Sen huoneen Feng Shui oli tasapainossa
Tai sitten jotakin muuta
Kevät on rakkauden ja parisuhteen aikaa
luonto puhkeaa kukkaan ja yksilöt pariutuvat


Siinä hämärtyvässä illassa
makuupussien ja patjojen hallitussa kaaoksessa
Huoneessa oli kymmenkunta ihmistä
Todistajia todistamassa rakkauden eksistentiaalista mahdollisuutta
Sitä, jonka merkityksen vain sinä ja minä tunnemme

"Sillä sinä ja minä 
Niin elävinä
Pystymme kuulemaan
Jos kuussa alkaa tuulemaan...*"








/*lainaus Haloo Helsingin! kappaleesta Kuussa tuulee"/

Eivät ole

Ulkona on sumuista
Minä katselen sitä sumua
Hiirenkorvilla olevia koivuja, sateesta kastunutta maata
Opettelen laskemaan ohi meneviä keltaisia autoja
Vielä en pääse sisälle heidän maailmaansa
Huomenna on maanantai
Sen jälkeen on tiistai keskiviikko torstai perjantai lauantai sunnuntai

maanantai tiistai keskiviikko torstai perjantai lauantai sunnuntai
maanantai tiistai keskiviikko torstai perjantai lauantai sunnuntai

ovatko kaikki päivät samanlaisia
Harmaita, kopioita toisistaan?

 

minä en koskaan keksinyt sitä itse

jos rakastat

jos mikään ei riitä

jos menet pois

jos vielä jään 

kukaan ei tiedä vastausta

tähän päättyy paljon hyvää paljon kaunista

Voitamme tämän pelin

Savuisessa ilmassa oli yllättävän helppoa hengittää
minun keuhkoni olivat täynnä sytyttämääsi savua

                         Yläpuolellamme otava valaisi matkaamme takaisin
                         minun silmäni olivat kai kiinni suudellessamme

Meidän biisimme soidessa tapahtuu se mitä en itsestäni uskonut
"Elämä, on, minussa on elämä..."

                          Keittiön lattialla oli niin helpon vaikeaa sanoa suoraan jotakin
                          muutaman promillen humalassa edes sanat eivät satu

Me voitimme tämän pelin
"Hei me voitettiin!"

                          Aamuyöllä tämä kaikki naurattaa aivan jumalattomasti
                          minä heräsin ilman tyynyä kipeillä naarmuilla ja mustelmilla


"Miksi se naurattaa
ehkä se on hauskaa..."

Kuka keksi kiireet

Pöydällä puukko ja mattoveitsi
Paljon roskaa ja keskeneräisiä töitä
Joukossa on myös tärkeitä papereita
Valokuvia, nimikirjoituksia, keikkalippuja
Lattialla lojuu edellisviikkojen pyykkiä
Tyhjiä lääkepurkkeja joista sadan yön unet tulivat
Koulukirjoja, tyhjiä pulloja, turhaa roskaa

"Mikset sä tee tolle jotain?"
"Ei mul oo aikaa"
"No mihin sun aika sit oikein menee?"

Niihin valvottuihin öihin
Joita vietän jonkun toisen elämässä
 Pöydällä puukko ja mattoveitsi
Kovin tekisi mieli, mutta jätän kaiken paikalleen

Tänä yönä ei nukuta
Kuka helvetti keksi kiireet?

olen oppinut

Tällä viikolla olen opinut paljon uutta
Syitä maailmansotiin ja omaan historiaani
Erilaisia tyylejä ja sävyjä teksteissä
Ihmiskunnan pelisääntöjä
Olen oppinut itsestäni
Enää en vihaa takaapäin halaamista
Eivätkä sinun sanasi voi enää satuttaa

Ethän ole edes lähtenyt vielä

Minä vanhenen sillä aikaa kun odotan sinua takaisin matkoiltasiVaikka me asummekin samassa kaupungissa 
jonka valot eivät öisin valaise tietäni 
silloin, kun olen eksyneenä tulevaisuuteeni
Eikä mikään ole pysyvää

Ethän sinä ole vielä edes lähtenyt

Paljon kiitoksia

Niin paljon jäi lauluja laulamatta
Onnesta ja rakkaudesta
Asioita joita vain teille voi kertoa
Onnellisuudesta ja isoista asioista
Paljon kiitoksia



Merellä tuulee tänään ja syntyy aaltoja
"Elämä kulkee sellasina aaltoina"
Tiedän, että niitä on hyviä ja huonoja
Tänään rantaan lyövät onnellisuuden aallot:
Saanko laittaa sinulle viestiä?

Täydellisiä päiviä

Halki Lahden yön me puhumme kaikesta
Mahtavaa aikaa edessä, takana ja nyt
Tänään ei ole muuta kuin aikaa ja elämää
Toiveita ei saisi sanoa ääneen, mutta toivon että onni jatkuu
Tänään on täydellinen päivä
Ja näitä kiitos lisää
Täydellisiä päiviä

Meillä on vain tämä hetki

Suunnittelen niin paljon asioita
Kuinka matkustamme vieraisiin paikkoihin
Mitä sanoisin sinulle seuraavan kerran tavatessamme
Miltä näyttäisin prinsessapäivänäni
Kuinka astuisin laivaan
Odotan että hetket valuvat ohitseni ennen niitä päviä
Sillä elämä alkaa sieltä
Vaikka tämä hetki on kaikki mitä nyt on

Varo (ettei käy huonosti)

Älä koskaan sano koskaan
Vaikka sinulla olisi siihen valtaa
Sillä mikään ei ole lopullista

Ja ole varovainen siinä, mitä toivot
Sillä pienimmätkin toiveesi kuullaan
Ja kaikki saattaa pian olla totta

Muurien murtuessa

Nyt minä tiedän kuka olen ja mitä tahdon ehkä se on hyvä elämä ja tosirakkaus ehkä se on vain kokeilunhalua pohdin että onko tämä todellista elämää vai näenkö vain unta muistelen viime viikonloppua sinä teit sen missä en laittanut vastaankaan minä pohdin paljon asioita tänään kello on kohta yksitoista pitäisi kai mennä mutten halua hyvästellä sinua vielä nähdään ensi kuussa ja lupaan kertoa kaiken tärkeän enkä varmaan edes tiedä mistä alottaisin minulla on liikaa tekemistä ja sata rautaa tulessa ensi kuussa enemmän mutta siloin onkin vielä aikaa silloin ei tarvitse mennä minnekään heräsin ennen jerätystä unesta joka tuli valkoisesta purkista taas kerran avauduin sinulle keskellä yötä paljonko sinulla oli promilleja mittarissa televisiosta tulee elämänohjeita ja hienoja ihmisiä mutta mainoksia minä jaksan yhtä paljon kuin valheellista paskaa mutta onneksi rehellisyys maan perii ja lopulta kaikki on taas hyvin ja jos sinä rakastat niin näytä se minulle ja lopulta kerron sinulle rakastavani myös sinua ja loputkin muurit murtuvat

sillä niin se vain menisi
lopulta kaikki on taas hyvin
loputkin muurit murtuvat

Neljäkymmentäviisi (voisin olla avoimempi)

Liian paljon jäi asioita kertomatta
Yritin pitää päiväkirjaa nuoteilla
Sanani ovat täynnä kirrjoitusviheitä
Piirsin kuvasi paperille ja olet siinä niin läsnä
Useita rautoja tulessa tammikuussa
Ja helmikuussa toivottavasti katseemme kohtaavat
En tiedä osaanko laskea oikein päiviä siihen
Neljäkymmentäviisi ja joitakin tunteja
Jos mahdollista

Lumi peittää tuskan alleen

Vihdoin sataa lunta
Se peittää alleen valheellisia iltasatuja
Joita sinulla oli tapana kertoa joka ilta ennen nukkumaanmenoa


Ennen lunta maa oli ruskeaa
Sitä kuumaa, jota jokainen meistä tuottaa
Sinun maasi ruskeaa lensi syysmyrskyssä niskaani


Puukota minua rintaan
Lyö kasvoni verille ja hukuta minut vesisaaviin
Sillä se sattuisi vähemmän kuin se, mitä lumi peittää alleen

Puolen matkan mittainen ikuisuus

Jonotan ja odotan vuoroani
Minua ennen on tuntematon määrä ihmisiä
Niin kuin jäljessänikin


Joku sanoisi määrää äärettömäksi
Mutta äärettömyys voi olla kokonaislukua pienempi
(kymmene jaettuna kolmella on pienempi kuin neljä, mutta silti ääretön)


Jos kulkee jäljellä olevasta matkasta puolet kerrallaan
ei pääse ikinä perille
Saa jonottaa äärettömiin elämänsä jonossa
Ja silloin elää ikuisesti


Jonossa minua ennen on tuntematon määrä ihmisiä
Ja koskaan en tiedä, milloin tulee oma vuoro
Vai kulkeeko jonossa vain puoli matkaa kerrallaan

Joulukuun 13. päivä 2014

Kirjoitin parisataa sanaa
Jotka annoin teille luettavaksi
Paikan päällä ne muutamat vaihdetut sanat
Ja ne muutamat eleet ja katseet
Taas on elämällä merkitystä
Ne sanat, jotka eilen sanoit
Sanoinkuvailematon tilanne
Ja sillä hetkellä
Maailma oli tehty meitä varten
Ja on yhä edelleen

Ja me lauloimme hiljaa

Meillä oli valkoiset kaavut yllämme
Ketään ei kiinnosta
Ketään ei kiinnosta
Ei tämä ole heidän pysäkkinsä


Maisemat juoksevat ohi kilpaa
Olimme molemmat hiljaa
Jos ei lasketa sinun kaunista lauluasi
Ketään ei kiinnosta



Metroääni kuuluttaa Sörnäistä
Minua kiinnostaa
Vaikka en jää tässä vielä
Ja me lauloimme hiljaa

Yliviivattua

Mitä jos vaikenisin hetkeksi?
Ajattelisin sanojani
Pohtisin tekojani

Mitä jos kumittaisin nyt kaiken
Pyyhkisin pois huonot rivit
Sanoittaisin kaiken uudelleen

Ikinä en olisi tyytyväinen
Lopulta edessäni olisi vain tyhjä paperi
Sillä tämäkään ei kelpaisi minulle

Sillä joskus turha vaatimattomuus
Kääntyy liiaksi itsekriittisyydeksi
Täydellisyyttä tavoitellen
Kelpaako tämäkään kenellekään?

Soluja

Osaan kertoa nippelitietoa
(solu on eliöiden pienin elävä yksikkö)
Suuremmat kokonaisuudet ovat minulle hepreaa
Vaikka näkisin muurien läpi
En kohtaisi todellista katsettasi
Joku jatkaa loppuun puolikkaat lauseeni
Tietäen täysin, mitä haluan sanoa






Mitä haluan sanoa






Nippelitiedoista koostuu kokonaisuus