Päätepysäkki

Bussissa
Toiset lähtevät
Minä jään
Päätepysäkillä
Sama toistuu metrossa
Ja elämässä
Toiset lähtevät
Minä jään
Päätepysäkillä

Tarinoita

Niin paljon tarinoita kerrottavana
Yksinäisyydestä, pelosta, ahdingosta
Sinä maalasit taivaanrantaan sinistä
Keskelle minun maalaamaani mustaa

Niin paljon tarinoita kerrottavana
Surusta, petoksesta, kuolemasta
Jyrkänteen reunalla meitä oli kai kaksi
Piirsin maahan kaksi toisensa leikkaavaa viivaa

Niin paljon tarinoita kerrottavana
Kyynelistä, epätoivosta, väsymyksestä
Kerron, kerron, kerron ihan kaiken
Pitkä viiva pystyyn ja lyhyt vaakaan

Niin paljon tarinoita kerrottavana
Huomisesta, eilisestä, toivosta
Minä maalaan taivaanrantaan sinistä
Nurkkaan ilmestyi musta tahra

Viikon päästä

Minä rakastan sadetta
Sataa, sataa, ropisee

Syksy on täynnä sateita
Sade puhdistaa ilmaa

Kylmänviileä tuuli kasvoillani
Olen elossa, tunnen ja hengitän
Syksyn parhaat laulut viikon päästä
Ehkä taakasta tulee kevyempi kantaa
Ehkä me olemme viikon päästä teräslintuja
Teräksisiä kuvia ihmisistä

Sateessa voit pestä kasvosi
Viikon päästä 

Askeleeni

Minä pohdin paljon asioita
Yhdeksän minuutin merkitystä elämässä
Rahan ja onnen suhdetta toisiinsa
Kesken jäänyttä aamukahvia
Kuollutta kärpästä puolitäydessä kahvimukissa
Tämän maailman suuruutta ja omaa pienuuttani

Jos menee koko ajan itään niin saapuu länteen
Jos menee koko ajan etelään niin saapuu pohjoiseen
Jos menee koko ajan niin ei pysähdy tähän hetkeen
Vaikka tämä hetki on tärkein kaikista

Joku voisi pitää minua filosofina
Joku voisi pitää minua ideavarkaana
Mutta kumpaakaan en ole

Sillä minä suunnittelen tulevaisuuteni
Hän ohjaa askeleeni
Aina oikeaan suuntaan

Sinun takiasi (peilijäätä)

Taivaalta putoili
Kuumaa kivihiiltä
Itse kunkin
Niskaan

Oikeasti
Se kaikki oli vain
Sanoja keskustelussa
Keskustelussa
Jota sinä kävit
Itsesi kanssa
Meidän kanssamme

Polttoaineesi loppuu
Jäät mäen varteen
Sillä ympärilläsi olen
Peilijäätä sydäntalvella
Loppuelämäsi ajan

Loppuun asti
Näyttelet minulle
Ja loppuun asti
Olet peilijäätä
Sillä minä kaaduin
Sinun takiasi

Ei kukaan

Haluaisin kertoa sinulle
niin paljon asioita
Joita en toisille kerro
Mutta tänään se on mahdotonta
katsotaan tilannetta myöhemmin uudelleen
yksin ei pärjää kukaan

Tyhjää täynnä

Korkokengät pitkin olohuoneen lattiaa
Riisuttu juhlamekko ryttyisenä kasana sohvalla
Roskia ja tyhjiä laseja pöytä vääränään

Haluat palata eiliseen
Sillä tämä päivä on
Tyhjää täynnä

Sinusta

Satoja tuhansia sanoja sinulle
Sinulle
Miksen puhuisi mieluummin niille
Jotka ovat olemassa
Oikeassa maailmassa 
Lopulta minä sain selville
Että puhun sinulle
Sinusta

Kaikista tärkein

Lapset laulavat televisiossa
Kaiuttimet tulvivat kaunista ääntä
Raitiovaunu seitsemän oli tyhjillään
Sörnäisestä Senaatintorin kautta Pasilaan
Suuria tuulia urheilukentällä ja stadionilla
Paljon auringonpaistetta ja sadetta
Kaikki ilmiöt samana iltana
Syviä maisemia taidemuseon seinillä
Espoossa olkapäälläni oli Helsinki ja Vantaa
Pääskyset lensivät auroina etelään
Onnellista hiljaisuutta ja vapautta ympärillä
Viisaita sanoja lopussa


tajuatko, ystäväiseni?
maailma on liian murheitamme suurempi
sen rinnalla suruni on vain tomua ilmassa
jokainen jättää jälkensä tänne
ja jokainen pieni elämä
on maailman kokoinen
ja tämä hetki on arvokas
kaikista tärkein

Ajattelen enemmän kuin sanon

Kolmelta yöllä
Nojatuolilla
Todellisuus
Kasvojemme
Edessä

En ehkä sanonut
Kaikkea mitä
Ajattelin
Mutta sanoin
Niin paljon kuin
Pystyin

Olet tärkeä
Älä unohda sitä
Liian lyhyt
Keskustelu
On parempi kuin
Ei mitään

 

Näyttämättäkin

Saksien terissä punaista
Ajatuksen tasolla
Sillä olit ainoa joka kuunteli
Myös sitä hiljaisuutta kun en osannut puhua oikeita sanoja
Jokaisen arven takana on taisteluita
Voitettuja ja hävittyjä
Haavat arpieni alla eivät parane
Olethan vielä huomennakin tavoitettavissa
Sillä olet ainoa jolle kerron kaiken



Ainoa,



joka näkee



arpieni lävitse,



näyttämättäkin

Kontula

Minne olet matkalla?
Kotiin, portaita pitkin toiseen kerrokseen
Itään päin kulkeva metro vie minut perille
Tulen suoraan koulusta, oppitunniltani

Minusta puuttuu jotakin
Metroääni ei kuuluta Sörnäistä

"Itäkeskus. Tämä juna jatkaa Mellunmäkeen.
Östra centrum. Toget fortsätter till Mellungsbacka."

Kontulaan ja toiseen kotiini.

Vaahtera

Näkymätön haltia tanssittaa
syksyn lehtiä

jotka kasvavat keväällä
putoavat syksyllä
kerätään talveksi kasaan

Ehkä olinkin vain vaahteranlehti
Kaunis ja lämpimän sävyinen

Ja pudotessa

Kotiin

"Äiti missä isä on?"
Illalla myöhään sait kai puhelun
Tummat sävyt maalasivat taivasta
Kirkuvat lokitkin vaikenivat
"Hän on nyt päässyt perille,
Sinne toiseen kotiin."
Kirkon kellot soittavat teille

Toiset lähtevät nuorina
Toiset liian varhain
Kuka sen päättää kuka saa jatkaa
Kun täällä kaikki päättyy aikanaan



Sinä kutsuit nuoren miehen
Pienen lapsen isän 
Matkansa määränpäähän
Kotiin

Automaattivastaus

Olen ollut poissa
Mutta en tullut kertomaan siitä
Sillä tiedät missä olen ollut

"Mitä kuuluu, miten voit?"
"Kaikki on ihan okei."

Ääni puhelimessa sanoi vain automaattivastauksen

Keskiviikkona

Ja mä mietin,
    miten tässä näin kävi
Mä mietin sitä
     kuinka sä astuit mun elämään
Kuinka sä muutit sitä
     niillä muutamilla sanoilla ja teoilla
Mietin niitä yksinäisiä vuosia
      koska kiitos sinun, ne eivät enää palaa


Ja mä todellakin mietin sitä koska kohtaamme seuraavaksi
Ehkä ensi viikolla, maanataina ja keskiviikkona, 
Ehkä viimeisen arjen iltana

Tai mitä jos ain keskiviikkona

Olen vain ihminen

Vihreää teetä aamukahdeksalta
Viestejä useaan eri suuntaan
Syytöksiä ja liian pahoja sanoja

Muistaminen on vaikeaa
Unohtaminen on vaikeampaa
Miksi historia yrittää toistaa itseään
En ikinä jättänyt sinua yksin

"Toisinaan pienen lapsen ajatusmaailma
voi olla hyvinkin mustavalkoinen."


Aivan kuten sinunkin
Sillä vaikka en ole siellä
En ikinä hylännyt sinua,

lopeta se paskan puhuminen

sillä minäkin olen vain ihminen

Vaikka sateet huuhtovat kyyneleet

Meidän pihallamme oli pihlajanmarjoja
Omenat punersivat pihapuissamme
Minun täytyi laittaa takkini kiinni
Hanhet muuttavat talveksi etelään


                                                            
                                            eihän meidän yhteinen aikamme ole nyt tässä?
                                                     

Taustakuvani

Vaikka minä räjähtäisin
                         Jokin pitäisi minut silti kasassa
                                                                     Niitä tekijöitä on useita
                                                                                                     Ja sinä olet yksi niistä 

Onneksi olet siellä

     Tartuin taas siihen

              Tein sen taas

Sillä niin se vain menee

        Kukaan ei ole täydellinen

  Toiset ovat parempia kuin toiset

            Taas minä kirjoitan pitkää viestiä

Virheistä ei aina opi

  Tein taas sen saman virheen

             Onneksi olet siellä

      Siellä missä sinua tarvitsen

           Ja voin luottaa siihen

                  Ettet lähde