Savuisessa ilmassa oli yllättävän helppoa hengittää
minun keuhkoni olivat täynnä sytyttämääsi savua
Yläpuolellamme otava valaisi matkaamme takaisin
minun silmäni olivat kai kiinni suudellessamme
Meidän biisimme soidessa tapahtuu se mitä en itsestäni uskonut
"Elämä, on, minussa on elämä..."
Keittiön lattialla oli niin helpon vaikeaa sanoa suoraan jotakin
muutaman promillen humalassa edes sanat eivät satu
Me voitimme tämän pelin
"Hei me voitettiin!"
Aamuyöllä tämä kaikki naurattaa aivan jumalattomasti
minä heräsin ilman tyynyä kipeillä naarmuilla ja mustelmilla
"Miksi se naurattaa
ehkä se on hauskaa..."
Sivun näyttöjä yhteensä
sunnuntai 15. maaliskuuta 2015
torstai 12. maaliskuuta 2015
Kuka keksi kiireet
Pöydällä puukko ja mattoveitsi
Paljon roskaa ja keskeneräisiä töitä
Joukossa on myös tärkeitä papereita
Valokuvia, nimikirjoituksia, keikkalippuja
Lattialla lojuu edellisviikkojen pyykkiä
Tyhjiä lääkepurkkeja joista sadan yön unet tulivat
Koulukirjoja, tyhjiä pulloja, turhaa roskaa
"Mikset sä tee tolle jotain?"
"Ei mul oo aikaa"
"No mihin sun aika sit oikein menee?"
Niihin valvottuihin öihin
Joita vietän jonkun toisen elämässä
Pöydällä puukko ja mattoveitsi
Kovin tekisi mieli, mutta jätän kaiken paikalleen
Tänä yönä ei nukuta
Kuka helvetti keksi kiireet?
Paljon roskaa ja keskeneräisiä töitä
Joukossa on myös tärkeitä papereita
Valokuvia, nimikirjoituksia, keikkalippuja
Lattialla lojuu edellisviikkojen pyykkiä
Tyhjiä lääkepurkkeja joista sadan yön unet tulivat
Koulukirjoja, tyhjiä pulloja, turhaa roskaa
"Mikset sä tee tolle jotain?"
"Ei mul oo aikaa"
"No mihin sun aika sit oikein menee?"
Niihin valvottuihin öihin
Joita vietän jonkun toisen elämässä
Pöydällä puukko ja mattoveitsi
Kovin tekisi mieli, mutta jätän kaiken paikalleen
Tänä yönä ei nukuta
Kuka helvetti keksi kiireet?
lauantai 7. maaliskuuta 2015
olen oppinut
Tällä viikolla olen opinut paljon uutta
Syitä maailmansotiin ja omaan historiaani
Erilaisia tyylejä ja sävyjä teksteissä
Ihmiskunnan pelisääntöjä
Olen oppinut itsestäni
Enää en vihaa takaapäin halaamista
Eivätkä sinun sanasi voi enää satuttaa
Syitä maailmansotiin ja omaan historiaani
Erilaisia tyylejä ja sävyjä teksteissä
Ihmiskunnan pelisääntöjä
Olen oppinut itsestäni
Enää en vihaa takaapäin halaamista
Eivätkä sinun sanasi voi enää satuttaa
tiistai 3. maaliskuuta 2015
Ethän ole edes lähtenyt vielä
Minä vanhenen sillä aikaa kun odotan sinua takaisin matkoiltasiVaikka me asummekin samassa kaupungissa
jonka valot eivät öisin valaise tietäni
silloin, kun olen eksyneenä tulevaisuuteeni
Eikä mikään ole pysyvää
Ethän sinä ole vielä edes lähtenyt
jonka valot eivät öisin valaise tietäni
silloin, kun olen eksyneenä tulevaisuuteeni
Eikä mikään ole pysyvää
Ethän sinä ole vielä edes lähtenyt
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)